01.04.2022
Lataamon tuotantojohtaja Juho Hiidenmaa on nähnyt yritystapahtumien evoluutiota 1990-luvulta alkaen. Yritystapahtumien muutoksesta heijastuu myös työelämän ja yhteiskunnan muutos, kirjoittaa Hiidenmaa.
Yhteiskunnallinen tilanne ei ole pysyvä, vaan hetkittäin hyvinkin nopeasti muuttuva. Kun ymmärtää heilahtelut menneisyydessä, niin oppii myös suhtautumaan vakaviin hetkiin rauhallisemmin ja analyyttisemmin. Kollega Antti Kärävän sanoin ”kriisitilanteessa meillä on taipumus ylireagoida lyhyen aikavälin muutoksiin ja aliarvioida pitkän aikavälin muutoksia”.
Tämä teksti on yritystapahtumien lyhyt historia omien silmieni läpi katseltuna.
Juho Hiidenmaa kiersi maailmaa Leningrad Cowboysin valosuunnittelijana lähes vuosikymmenen. (Kuvassa vas. Juho Hiidenmaa, Okke Komulainen, Pope Puolitaival, Jay Kortehisto, Sami Järvinen.)
Ennen 90-luvun puoliväliä yritystapahtumia ei järjestetty kovinkaan ammattimaisesti. Suomi oli nousemassa 1990-luvun alun lamasta. Koko yhteiskunta alkoi avautua kohti kansainvälisyyttä Euroopan Unionin jäsenyyden toimiessa vauhdittajana.
Seikkailu Oy:n toimiessa veturina ja korkeakouluna useille tämänkin päivän ammattilaisille, tilanne alkoi muuttua. Trendinä olivat erilaiset elämykset, kuten köysillä laskeutumiset ja teemajuhlat. Pukeutuneita erilaisiin teemoihin olivat niin asiakkaat kuin työntekijätkin ja hauskaa pidettiin. IT-yhtiöt olivat tiukassa nousukiidossa ja kovimman huuman aikana listautuvien yritysten osakkeita jonotettiin päiviä toimistojen ulkopuolella.
Uuden vuosituhannen alussa kävi kuten ylikuumentuneelle markkinalle helposti tapahtuu. Osakkeiden arvoissa alkoi olla liikaa ilmaa ja kaikki yritykset eivät näitä odotuksia pystyneet lunastamaan. IT-kupla puhkesi ja vaikutti mennessään koko yhteiskuntaan. Samaan hetkeen tapahtui 11.9.2001 karmaisevat WTC:n terrori-iskut, jotka vaikuttivat koko globaaliin talouteen.
Bileet oli hetkeksi juhlittu ja yritystapahtumien tekijät keräsivät kamppeitaan kanveesista. Jäljelle oli kuitenkin jäänyt osaaminen järjestää tunteita, elämyksiä ja hyviä juhlia. Ja asiakkaille jäi tottumus käyttää ammattilaisia kohtaamisten järjestämisessä.
Asiallisuus ja elämyksellisyys johdattivat uudelle vuosituhannelle
2000-luvun alkuvuosista lähdettiin nousemaan. Suurimmat juhlat olivat ohitse ja tiukka asia nosti päätään. Seminaarit, kalvosulkeiset ja erilaiset messut ja niihin tehdyt kehityshankkeet olivat in. Pikkuhiljaa tiukan asian oheen lisättiin vapaamuotoista ohjelmaa ja näin budjetit alkoivat kasvaa ja elämyksellisyys kehittyä.
Nokian johdolla yritystapahtumia tehtiin enemmän ulkomailla ja se kasvatti osaamista ja kulttuuria tehdä isommin asioita. Kuitenkin vallalla oli asia ensin, juhlat sen jälkeen. Globaalisti talous kehittyi lupaavasti kohti vuosituhannen ensimmäisen vuosikymmenen päätöstä, yrityksillä meni hyvin ja tulevaisuus näytti lupaavalta.
2008 vuorossa oli globaali finanssikriisi. Se oli seurausta ylikuumentuneista markkinoista varsinkin Yhdysvalloissa, missä asuntomarkkinoilla oli jaettu luottoja varsin leväperäisesti. Pahimpana hetkenä syksyllä 2008 puhuttiin koko länsimaisen rahoitusjärjestelmän kaatumisesta. Lommo tuli, ei kaatunut, mutta regulaatio lisääntyi. Hetken paniikissa myös tapahtumateollisuuden yritykset ajoivat seinään. Oikealta ja vasemmalta peruttiin tuotantoja ja hetken keräiltiin taas tavaroita. Työkalupakkiin oli kuitenkin jäänyt rutkasti taitoa ja osaamista asiapitoisista sisällöistä ja kansainvälisestä tekemisestä.
Lataamon tuotantojohtaja Juho Hiidenmaa työskenteli Leningrad Cowboysin valosuunnittelijana vuosina 2004-2012. Kuvassa Hiidenmaa valopöydän takana jossain päin Keski-Eurooppaa vuonna 2011.
Loppuvuonna 2008 tilanne lähti avautumaan: pikkuhiljaa yritykset heräilivät kuopista ja ymmärrettiin, että maailma ei loppunutkaan, eikä tuleen voinut jäädä makaamaan jos halusi selvitä. Finanssikriisistä alkanut talouden epävarmuus heijasteli läpi koko 2010-luvun ja korkotaso on pysynyt äärimmäisen matalana ja siten tukenut investointeja ja yhteiskunnan kehitystä.
Kasvavana trendinä läpi koko 2010-luvun oli elämyksellisyys yhdistettynä tiukkaan asiaan – hieno sekoitus edellisen kahden periodin parhaita puolia! Tekniikan valtavat kehitysloikat mahdollistivat entistä näyttävämmät ja laadukkaammat toteutukset. Massiivisuus tapahtumissa nousi ihanan tasaisesti. Tästä loistavana esimerkkinä Slush, jossa Jenni Kääriäisen yhdessä järjestäjien kanssa luoma visuaalinen identiteetti ja hyvin tiukka asia on kääritty äärimmäiseen mielenkiintoiseen ja näyttävään lopputulemaan.
Megalomaanisuus kasvoi jopa niin pitkälle, että vuosikymmenen loppupuolella se alkoi jättää itse tapahtumien viestin ja asian alleen. Osaaminen ja mahdollisuudet kasvoivat tällä aikavälillä hirvittävää tahtia. Visuaalinen suunnittelu ja asiakkaiden liiketoiminnan ymmärtäminen sekä siihen nojaavat ratkaisut kehittyivät.
Lupaava ennätysvuosi tyssäsi pandemiaan – ja tapahtumateollisuus järjestäytyi
Maaliskuu 2020. Covid-19. Täysillä kohti ennätysvuotta liikkuva juna ajoi suoraan seinään. Pandemia oli globaali asia ja vakava terveysuhka. Kohtaamiset kiellettiin ja hetken aikaa piti taas kerätä tilannetta. Kohtuullisen nopeasti ymmärrettiin, että elämän pitää jatkua.
Kriiseillä on aina myös hopeareunus. Suomessa kaikki tapahtumateollisuuden alat saatiin yhdistymään yhteen etujärjestöön. Tästä pitää nostaa jalustalle Kati Kuusisto, joka avasi etujärjestön tarvetta minulle 2019 Slushin jälkihöyryissä. Ymmärsin Katin loistavan vision tai ainakin suurimman osan siitä. Kriisin käynnistyessä Kati näki tilaisuuden tulleen ja aktivoi hanakasti ihmisiä talkoisiin mukaan. Aluksi mukana olivat Kati, Maria Sahlsted, Mirva Merimaa, minä puhelimet ja laajat kontaktiverkostot. Kohtuullisen nopeasti positiivinen viesti alkoi laajeta ja toimijat lähtivät hyvällä jalalla mukaan.
Kesäkuussa 2020 lyötiin virallinen aloitus Tapahtumateollisuus ry:lle, joka on nuoresta iästään huolimatta saanut valtavan määrän positiivista kehitystä aikaan. Tätä on edesauttanut Katin ja Marian, järjestön puheenjohtajien, hallituksen ja jäsenien valtava työ yhdessä kaikkien muiden kanssa. Tapahtumateollisuus ry:n ensimmäisestä kahdesta vuodesta voisi kirjoittaa kirjan!
Yritystapahtumien maailmassa termi virtuaalinen tapahtuma nousi esille keväällä 2020. Tapahtumia alettiin kääntämään TV:stä tuttuun makasiiniohjelmaformaattiin streamattuna erilaisista studioista, joita rakennettiin ahkerasti. Teesit olivat:
✔️ tiivistäminen
✔️ nopea rytmi
✔️ osallistujien aktivointi.
Asiantuntijuuden kehitystä tarvittiin käsikirjoittamisen, luovan suunnittelun ja teknisen osaamisen ympärillä.
Tämä muutos ja sen nopeus kuvastavat tapahtumien tekijöiden kykyä muuntautua ja tiukassa paikassa aktivoitua lamaantumisen sijaan.
Pandemia-aika on ollut rajua vuoristorataa niin liiketoiminnan kuin tunteidenkin osalta. Työntekeminen on ollut erilaista, välillä olo on ollut turhautunut, välillä innostunut ja aivan kaikkea siltä väliltä. Tästä ajasta on jäänyt työkalupakkiin osaaminen tuoda tapahtumat virtuaaliseen ympäristöön ja tuoda virtuaalista ulottuvuutta fyysisiin kohtaamisiin.
Nyt rajoitukset ovat poistuneet ja pandemian osalta yhteiskunta oppii elämään sen kanssa, mutta samaan aikaan hirvittävä tilanne Ukrainassa ja oikeutetut länsimaiden pakotteet tuottavat epävarmuutta. Positiivisena asiana Ukrainan kriisi on myös koko länsimaista maailmaa yhdistävä tekijä ja lisää empaattisuutta, sen ympärillä käytävää keskustelua ja aitoja välittäviä tekoja. Epävarmuus siis jatkuu, mutta oletettavasti resilienssi tulee tasoittamaan tilannetta. Kuten aina ennenkin.
Tapahtumia on aina järjestetty ja tullaan järjestämään. Vaikka vene keikkuu välillä pahastikin, elämä kantaa ja keikkumisen hetket pakottavat uusiutumaan ja oppimaan lisää. Työkalupakissa on taas entistä laajemmin osaamista, jota eri vaiheet ovat mukanaan tuoneet. Tapahtumateollisuuden ihmiset ovat aina olleet eteenpäin katsovia muutoksen airueita ja siksi itse nautin jokaisesta päivästä, oli tyyntä tai myrskyä.
Elämä kantaa. Positiivisuuden kautta kohti uutta!
Tämä teksti luotiin Jay Kortehiston Arlanda-kappaleen (2020) tahdittamana.